10.10.2014

Emmi Itäranta: Teemestarin kirja


  Kun vesi loppuu, on lähdettävä.

  Tarina kertoo, että vedellä on ymmärrys, että se kantaa muistissaan kaikkea, mitä maailmassa on tapahtunut, aina ajalta ennen ihmisiä tähän hetkeen, joka piirtää itsensä sen muistiin jo kuluessaan. Vesi tuntee maailman liikkeet ja tietää milloin sitä etsitään ja missä sitä tarvitaan. 
Teemestarit uskovat, että on aikoja, jolloin vesi ei halua tulla löydetyksi, koska se tietää joutuvansa kahleisiin, jotka ovat sen luontoa vastaan. On kuin vesi pakenisi pois omasta tahdostaan, vetäytyisi maan kätköön etsimään uutta uomaa...

  Kauan sitten, kun vesi oli kätkeytynyt ihmisiltä suuren katastrofin jälkeen, teemestarin esi-isät lähtivät kaukaa idästä ja vaelsivat kohti pohjoista, kielletyn alueen porteille saakka. Täällä Kuusamon maisemissa he saattoivat harjoittaa ammattiaan, sillä täältä löytyi kauan kaivattua vettä ja koska ilmasto oli sopivan lauhkea, teepensaatkin menestyivät.
Tuosta maailmaa kohdanneesta, suuria kansainvaelluksia aiheuttaneesta  katastrofista on Teemestarien tarinan alussa kulunut aikaa hyvinkin kymmenen sukupolven verran. Entismaailma on kadonnut, Pohjoisen unionia hallitsee sotilasdiktatuuri, joka valvoo ja hallinnoi pohjolassakin pikku hiljaa niukkenevia vesivarantoja.

  Täällä elää Noria, teemestarin tytär, valmiina vastaanottamaan teemestarin arvonimen, siihen liittyvän voiman ja suuren vastuun. Teeseremonia on kulkenut Norian suvussa  hengityksen lailla, yhdistänyt entismaailman nykyisyyteen, tuonut ihmisille rauhaa ja tasapainoa  niin hyvinä kuin huonoinakin aikoina, yhä vieläkin vaikka seremoniaan osallistuminen on nykyismaailmassa enää vain harvojen etuoikeus.
Teemestariksi vihkimisen myötä Noria liitetään suvun salaisuuteen, veden katkeamattomaan virtaan, ihanaan, raskaaseen, vuosisadat ylittävään salaisuuteen, jota on vanhan teemestarin mukaan varjeltava aina ja poikkeuksetta.

  Mutta salaisuudet kovertavat meitä niin  kuin vesi kovertaa  kiviä.Pinnalla mikään ei liikahda, mutta asiat, joista emme voi puhua kenellekään, hiertävät ja kuluttavat, ja hitaasti elämä kiertyy niiden ympärille, etsii muotonsa niiden mukaan. 

  Teemestarin kirjan dystopia sijoittuu määrittelemättömään tulevaisuuteen, aikaan, jossa  omat kauhuskenaariomme ilmastomuutosten vaikutuksista ovat toteutuneet pahimmalla mahdollisella tavalla. Romaanin kehyskertomus on synkkä, onhan kysymys elämästä ja kuolemasta, ihmisen selviytymistaistelusta sotilasdiktatuurin ja yhä ankarimmiksi käyvien luonnonvoimien ristiaallokossa.  Mutta kaiken tämän vastapainoksi Itäharju tuo maailmaansa myös  valonpilkahduksia; ahdistavuuden alla kulkee ydintarina, joka on täynnä toivoa, pitkästä historiasta ja perinteistä kumpuavaa. Itäranta  peilaa elämän ja kuoleman vuoropuhelua jatkuvassa liikkeessä ja muutoksen tilassa olevaan veteen, joka muuttaa olomuotojaan kuin leikitellen, palatakseen jälleen sinne, mistä kaikki alkoi.

  Kun ajat muuttuvat, Norian on aika luopua kaikesta siitä, mikä on tuonut hänelle turvaa ja opittava seisomaan omilla jaloillaan,  tekemään omat ratkaisunsa, omat virheensä. Tällä tiellä häntä opastaa esi-isien jälkeensä jättämä teemestarien kirja, johon hän itsekin jättää merkkinsä tulevien sukupolvien löydettäväksi

  Emmi Itäranta ammentaa teokseensa voimaa zeniläisyydestä ja itämaisesta teeperinteestä. Aihe on selvästikin lähellä kirjailijattaren omaa sydäntä, sillä hän kuvaa teemestareiden suorittamia seremonioita kauniisti, ikään kuin sisältäpäin.  Kun teeseremonia alkaa, muu maailma menettää merkityksensä, olivatpa ulkoiset olosuhteet millaiset tahansa. Teehetki liittää menneisyyden nykyisyyteen, sen yllä lepää rauha, johon myös lukija niin halutessaan pääsee osalliseksi. Kaikki on tässä hetkessä. Menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus: ajattomuus, jota vasten ihmisen elämä on vain pieni tähdenlento.

  Vain se mikä muuttuu, voi säilyä.

  Teemestarin kirja on Englannissa asuvan Emmi  Itärannan kirjallinen esikoinen. Hän on tietojeni mukaan kirjoittamassa toista romaaniaan, josta saamme nauttia ehkä piakkoin...

***

Teemestarin kirjaa on luettu myös muun muassa täällä: Anna minun lukea enemmän, Kannesta kanteenKirsin kirjanurkka, Kokolailla kirjallisesti ja Ullan luetut kirjat



Emmi Itäranta: Teemestarin kirja, 2012, 4. p., 330 s.
Kustantaja: Teos, 2014

20 kommenttia:

  1. Tämä on roikkunut lukulistallani ties miten pitkään... jokaisessa bloggauksessa kirja kuulostaa aina vain mielenkiintoisemmalta. :) Tuossa kannessa on jotain maagista, pidän siitä todella paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. MarikaOksa, kovasti suosittelen kirjan poimimista luettavaksi! Minullakin tämä on ollut lukulistalla ilmestymisestään asti, nyt sain sitten tartuttua kirjaan.

      Kiitos kommentistasi :)

      Poista
  2. Hieno kuva, rauhallisuudessaan pysäyttävä. Täytyy muuten todeta, että vaikka en yleensä pidä kansista joissa on henkilö/henkilöitä niin tämä uusi kansi on silti minusta parempi kuin aiempi. Se oli mielestäni niin tylsä että vaikeutti kohdallani jopa kirjaan tarttumista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pihi nainen, kiitos :)

      Tuo kansi, joka koristaa myös viime kesänä Usassa ilmestynyttä painosta, on minunkin mielestäni onnistunut. Kuva kuvastaa hyvin kirjan tunnelmia.

      Kiitos kommentistasi :)

      Poista
  3. "Kaikki on tässä hetkessä. Menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus: ajattomuus, jota vasten ihmisen elämä on vain pieni tähdenlento." Miten totta tuo onkaan ja miten kauniisti kirjoitat! Teemestarin kirja näyttäytyy kirjoituksessasi hyvin kiehtovana, sellaisena että siihen voisi jonakin sopivana hetkenä tarttua...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, kiitos kauniista sanoistasi! Kirja on inspiroiva, Itäranta yhdistelee keskenään odottamattomia asioita onnistuen. Toivon että sinulla löytyy se sopiva hetki tarttua kirjaan...

      Poista
  4. Tämä oli ilmestymisvuonna mielestäni vuoden paras kirja ja siinä oli hienot kansilehdet. Nämä uudet ovat varmasti myyvemmät ja enemmän nuorisolle suunnatut eli kohderyhmää on rajattu nuoriin naisiin.
    Kirjan loppu oli mielestäni pettymys, koska olisin halunnut kirjalle jatkokirjan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai Laakso, en ole lähemmin tutustunut kirjan ensimmäiseen, kovakantiseen painokseen, tämähän on pokkari ja mukailee kansiltaan Yhdysvalloissa viime kesänä ilmestynyttä. Minä olen jo nuoruusiän ohittanut, mutta pidän näistä uusista kansista aika tavalla. Ne ovat raikkaat ja yksinkertaiset.

      Kirjan loppu oli tietenkin melko odottamaton, mutta kuitenkin... Rivien väleistä puski esiin toivo, uuden mahdollisuus. Itse en haluaisi tähän jatko-osaa.

      Kiitos kommentistasi :)

      p.s.: en ole aikoihin päässyt blogiisi, onko osoitteesi muuttunut? Täytyypä tarkistaa ...

      Poista
  5. Kylläpä kirjoitat tästä kirjasta hienosti ja houkuttelevasti. Häpeän tunnustaa, että en ole tätä lukenut, vaikka suunnitelmissa on ollut vaikka kuinka pitkään. Kirjoituksesi henkii Teemestarin kirjan rauhaa, henkisyyttä, zeniä. Jonain päivänä astun tähän maailmaan minäkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omppu, ihan valtavasti on sellaisia kirjoja, jotka minullakin ovat odotelleet lukemistaan, joukossa niin klassikoita kuin muitakin. Mutta se on itse asiassa hyvä vaan, luettavaa riittää :)

      Kiitos kauniista sanoistasi :)

      Poista
  6. Oi, kauhea himo olisi lukea tämä! Nyt jotenkin järkkäiltävä Suomesta tämä tänne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sannabanana, sun täytyy tilata nyt tämä kiiruusti jostain! :)

      Suosittelen kirjaa lämpimästi ...

      Kiitos kommentistasi :)

      Poista
  7. Tästä on blogattu paljon, mutta ensimmäisen kerran perehdyin mistä tässä on kyse. Asetelma vaikuttaa varsin mielenkiintoiselta, tämä on uudenmallinen kansi ja on minusta sisältöön nähden parempi. Hyvä avaava bloggaus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jokke, asetelma oli sen verran mielenkiintoinen, etten tohtinut tässä paljastaa juonen kulkua lainkaan. Ja mikä parasta, juonen ohella kirja tarjosi niin paljon muutakin...

      Uusi kansi on ihana!

      Kiitos kommentistasi :)

      Poista
  8. Tämä on kyllä hieno. Jotenkin rauhoittava ja kaunis, otteessaan pitävä ja jännittäväkin. Kirja, joka saa ajattelemaan ja tuntemaan, kantamaan huolta ja kuitenkin tekee levolliseksi. Taitavasti kirjoitettu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja niin, noita kaikkia tässä on, rauhaa, kauneutta, jännitystäkin. Herättelevä kirja siitä, jonka itse asiassa jo tiedämme tapahtuvaksi: onko Itärannan kuvaama maailma sellainen, jonka haluamme luovuttaa tuleville sukupolville.

      Kiitos kommentistasi :)

      Poista
  9. Mahtavaa että kirjan kansi on muuttunut. Kirja on kiehtonut minua jo pitkään mutta hitsi soikoon kun se kansi on ollut niin onneton, eikä ole houkuttanut lukemaan. Nyt kyllä lentää luettavien pinoon tämä kirja :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jenni, kansi on minunkin mielestäni ihan huippu! Lue ihmeessä, kirjan sisältö vastaa kannen antamaa mielikuvaa paremmin kuin hyvin.

      Kiitos kommentistasi :)

      Poista
  10. Jaahas, olinpa näemmä kommentoinutkin tekstiäsi. Tulin nyt tosiaan lukemaan kirjoituksesi, kun oman kirjoitukseni kommenteissa totesit, että Teemestarin kirja ei oikein liikuttanut sinua suuntaan jos toiseenkaan. Sitä ei kyllä tekstistäsi huomaa, niin kauniisti kirjaa kuvaat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omppu, tässä sen näkee, millaiset jälkifiilikset jokin kirja voi jättää. Ehkä keskityin tässä tekstissäni liikaa esittelemään kirjan kauniita puolia. Rohkeus on näistä ajoista kasvanut: varsinkin kotimaisten kirjailijoiden tuotoksista kirjoittamisen koin alussa vaikeaksi.

      Kirjabloggaaminen on tuonut minulle lisää rohkeutta, ihan noin muutenkin, huomaan ma.

      Kiitokset kommentistasi <3

      Poista

Lämmin kiitos kommentistasi!