12.6.2016

Kirjahaaste


Sain Marjatan kirjaelämyksiä -blogin Marjatalta haasteen, joka on nimetty lyhyesti ja ytimekkäästi Kirjahaasteeksi. Lämmin kiitos, Marjatta! Haasteessa ei näkynyt olevan erikseen kirjattuja sääntöjä, joten siirryn pidemmittä puheitta kysymysten pariin:


Kirja, jota luen juuri nyt:
Kuten aina, luen tälläkin hetkellä montaa kirjaa limittäin ja lomittain.

Pitkäaikaisin kirjakumppanini on tänä keväänä ollut teos Anna Ahmatova. Olen äänenne, joka sisältää venäläisen runoilijan koko tuotannon Anneli Heliön suomentamana ja toimittamana. Kirja sisältää myös Heliön kirjoittaman Ahmatovan elämänkertaosuuden. Runot ottavat aina oman aikansa, joten teos ilmestyy blogiin vasta syyskesällä.


Ihastuin irlantilaisen Colm Tóibínin tyyliin luettuani hänen äskettäin suomennetun romaaninsa Nora Webster. Nyt luen Tóibínin  novellikokoelmaa Äitejä ja poikia, tarinan kerrallaan. Tóibínin vahva ote pitää myös novelleissa.

Luen usein jotakin tietokirjaa kaunokirjallisuuden rinnalla. Tällä hetkellä on luvussa Ylen Politiikkaradiosta tuttujen Vesa Heikkisen ja Tapio Pajusen teos Kansalaistaito. Miten politiikkaa voi ymmärtää jos sitä voi ymmärtää?(Teos 2016), jossa pohditaan politiikan kieltä ja kulttuuria sangen mielenkiintoisesti. Teos ei ole kuitenkaan objektiivinen tietoteos, kuten alunperin kuvittelin. Kantaaottavuutta ei ilmoiteta esipuheissa eikä kirjan kansiteksteissä, mitä pidän selkeänä puutteena (varsinkin kun ottaa huomioon teoksen objektiiviseen näkökulmaan viittaavan nimen ja alaotsikon).

Aloitin viime viikolla myös Anthony Doerrin juuri suomeksi ilmestyneen esikoisteoksen Davidin uni (Wsoy). Pidin  viime keväänä  lukemani Kaikki se valo jota emme näe -romaanin tunnelmasta niinkin paljon, että nappasin tämän uutuudenkin lukuun. Davidin uni on aiheuttanut hiukan ristiriitaisia tuntemuksia: opus on muutoin ihan kelpo lukuromaani, mutta nyt mukana on omaan makuuni aivan liian paljon 'yliluonnollista höttöä'.  Saa nähdä, mihin päin tuuli tämän kirjan parissa kääntyy.

Kirja, josta pidin lapsena
Olen esitellyt lapsuuteni lempikirjoja täällä muistaakseni pariinkin otteeseen. Tällä kertaa mieleen nousee Yrjö Kokon Pessi ja Illusia, joka tuli minulle tutuksi ääneenluettuna. Satu lujitti jo herännyttä rakkauttani metsää ja sen kaikenlaisia asukkaita kohtaan. Alla näkyvä painos (joka on kuvitettu Kokon itse ottamin luontovalokuvin) on minulle tutuin, sillä se löytyi pienestä sivukirjastostamme.

Kirja, joka jäi kesken
Olen sitkeä lukija, mutta joskus on pakko luovuttaa. Viimeksi jäi kesken Lisa Hiltonin megahypetetty trilleri Maestra, joka maistui  laskelmoidulta hutulta.

Kirja, joka teki vaikutuksen
Valitsen tähän vastikään lukemani Jukka Viikilän äärettömän hienon romaanin Akvarelleja Engelin kaupungista. Viikilän runollinen kieli sisältää kaiken, mutta ei mitään liikaa.
Kirja, johon palaan uudelleen
Olen palannut usein muun muassa Milan Kunderan ja Andreï Makinen teoksiin. Kirjabloggauksen myötä kirjojen uudelleen lukeminen on vähentynyt. Tulevaisuudessa haaveilen palaavani Riikka Pelon Jokapäiväisen elämämme ja  Mihail Šiškinin Neidonhiuksen  pariin, sillä uskon, etteivät ne avaudu lukijalleen täysin ensimmäisellä lukukerralla. Äsken mainitsemaani Viikilän teokseen aion palata myös, pelkästään sen kauneuden tähden. 

En tällä kertaa laita haastetta eteenpäin kenellekään erityisesti, koska tämäkin tehtävä lienee kiertänyt blogeissa jo pitkään. Voit napata haasteen vapaasti mukaasi!

**
Tänään ryhdyn kirjoittamaan juttua Sara Stridsbergin romaanista Niin raskas on rakkaus:
"Tiedätkö, mikä oli Einsteinin onnellisin ajatus? " "Ei aavistustakaan.""Että se, joka putoaa, on kaikkien lakien ulkopuolella.-- pudotessa ei tunne painovoimaa"
Puutarhakuulumisia: Keltaiset iirikset säästyvät peurojen kulinaristisilta kokeiluilta. Mutta viime yönä häipyi jälleen yksi penkillinen sinisävyisiä perennoja parempiin suihin...

9 kommenttia:

  1. Kaisa Reetta, onpas sinulla houkuttelevia kirjoja luettavana.

    Pessi ja Illusia - ihana, suloinen, puhutteleva. Minunkin lermpikirjojani, vaikka olen lukenut vasta aikuisena.

    Luulen, että Maestra jäisi myös minulta kesken. Päättelin sen mainonnasta ja myös kirjailijan esiintymisestä jossain uutislähetysksessä. Nykyään mainostuksen määrä ei oikeastaan kerro paljon. Vai pitääkö se ymmärtää käänteisesti? Valtaisasti hypetetyt ovat monesti onttoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marjatta, nyt on ollut monipuolista luettavaa. Olenjust miettimässä, minkä tietokirjan ottaisin seuraavaksi lukuun... Ehkä jotain historiaa.

      Mainonta ja markkinointi ovat monipiippuinen juttu. Oikein käytettynä koen sen informatiivisenakin. Siksi otin -pitkän harkinnan jälkeen - kirjakauppamainoksia sivulleni. Koen että näin omalta osaltani suomalaista kirja-alaa.

      Kiitos kommentistasi <3

      Poista
  2. Kaisa Reetta, Nora Webster vain oli niin hyvä, niin hyvä. Tóib´nin Äitejä ja poikia on elämäni parhaassa novellikolmikossa, joten ei mikään turha kirja.

    Aloitin eilen Davidin unen ja minulla on hyvin samanlaiset vibrat ainakin vielä alun suhteen. Jos tämä jatkuu yhtä 'ufona', lopetan. Pidin hyvinkkn paljon Doerrin Kaikki se valo jota emme nöe, mutta tämä ei yllä minsuta siihen.

    Minäkin haluan lukea Riikka Pelon Jokapäiväinen elämämme udestaan<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, Wesbter nousee korkealle tänä vuonna! Huikean hieno kirja. Ja nyt tuntu, että Keltainen kirjastokin on taas tiukentanut -ja parantanut - otettaan!

      Davidin uni...Huokaisen tässä kohtaa. melkoista tuiverrusta on lukminen ollut. 2/3-osaa luettu, toisinaan (juuri niissä ihmeellisissä enneunikohtauksissa) olen meinannut heittää kirjan ikkunasta (hih, onneksi en, kyse kuitenkin lukulaitteesta;)), mutta sitten paikoin kerronta alkaa vetää - kunnes taas töpsähtää!

      Riikka Pelo ja Jokapäiväinen elämämme <3 Milloin saamme kuulla hänestä taas??

      Kiitos kommentistasi <3

      Poista
  3. Pessi ja Illusia on ihana, opiskeuaikana luimme sitä ääneen kämppäkaverin kansssa.

    Ja Viikilän kirjan minäkin haluan lukea uudelleen, se oli vaikuttava. Haaveilen ottavani kirjan ja kartan mukaan Helsinkiin ja katsovani kaikkea Engelin rakentamaa kirjan sanoin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paula, minä haluaisin tuon vanhan Pessin ja Illusian omaksi, siihen liittyy niin paljon lapsuusmuistoja. Ehkä luen sen tänne blogiinkin vielä joku päivä.

      Engel-retki Helsingissä täytyy toteuttaa minunkin, miten ihana idea!

      Kiitos kommentistasi <3

      Poista
  4. Ihanaa, että sinäkin pidät Kunderasta. Olin kymmenisen vuotta sitten ihan Kunderan lumoissa. Nyt en ole vuosiin lukenut hänen teoksiaan, mutta olen miettinyt paluuta muutamaan.

    Viikilän kirja on kyllä yksi vuoden kauneimmista. Ja Toibinin Äitejä ja poikia on eräs omistakin suosikkinovellikokoelmistani.

    Kaunista viikkoa! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, Kunderassa ja hänen kirjoissaan on jotakin ikuista!

      Samoin kuin Akvaelleja Engelin kaupungissa (hassua muuten, olen muutamaan otteeseen kirjoittanut nimen ensin muotoon Akvarelleja Engelin puutarhassa, nytkin!, mistähän moinen lapsus johtuu. Hänellähän oli kyllä puutarhakin, ensimmäisiä Helsingissä...)

      Kiitoksia samoin sinulle kaunista kesäviikon alkua (kesä tuli takaisin!) ja kiitokset kommentistasi <3

      Poista

Lämmin kiitos kommentistasi!