John Williams: Augustus


 Aikamatkailu avartaa! Minkään maailman aikakoneitakaan ei tähän puuhaan tarvita, onhan meillä on kirjallisuus ja mielikuvituksemme, joiden avulla voimme hypellä ajassa ja paikassa minne ikinä mielimme, nopeasti, edullisesti, ympäristöystävällisesti ja mukavasti, kukin omassa lempipaikassaan,  vaikkapa sohvalla tai mökkilaiturilla makoillessa. 

  Siispä: tervetuloa muinaiseen Roomaan! Matkanjohtajanamme toimii tällä kertaa  virtuoosimaisen taitava amerikkalaiskirjailija John Williams, jonka tuotoksiin kuuluu muun muassa nykyään miltei kulttimaineen saavuttanut romaani Stoner. Jos olet tuon teoksen lukenut, tiedät ja tunnet jo Williamsin maagiset kirjailijanlahjat, eikä minun enää tarvitse houkutella sinua Augustuksen pariin. Tiedät jo hänen kykynsä tuoda romaaniensa henkilöt niin kiinni lukijaan, että heidän hengityksensä - ja ajatuksensakin - voi kuulla. Samoja uskomattomia taikojaan hän tekee tässä viimeiseksi jääneessä romaanissaan, jossa hän pölyttää mielikuviamme antiikin Roomasta. Kahden tuhannen vuoden takainen maailma on läsnä tässä ja nyt, elinvoimaisena ja kirkkaana - ja ihmiset,  he saavat vihdoin riisua museaalisesta pölystä raskaat viittansa ja olla jälleen tavallisia kuolevaisia, ajattelevia ja tuntevia yksilöitä, ilman teatraalista pönötystä. Niin  äärettömän tunnistettavia ja iholle tulevia he ovat, että jo kirjan alussa tapahtuu ihana aikahyppy; välissämme olevat vuodet menettävät täydellisesti merkityksensä...

 Rooman mahtavista hallitsijoista on kirjoitettu varmastikin hyllmetreittäin romaaneja. Voin olla tämän mututietoni kanssa auttamattoman väärässä,  mutta käsitykseni mukaan suurin osa niistä keskittyy historiallisten tapahtumien ja legendojen referointiin. 
John Williams lähestyy aihetta hyvin erilaisesta näkökulmasta; tässä romaanissa ihminen on aina vain ihminen, olkoon hänen asemansa mikä hyvänsä. Juuri tämä tulokulma on teoksen vahvuus ja ainakin itselleni suuri ilonaihe.

  Williams nostaa esiin ihmisen legendan takaa: millainen oli Rooman valtakuntaa vuosina 27 eaa. - 14 jaa. hallinnut keisari Augustus, mihin hän uskoi, mitä ajatteli? Tunnemme kyllä hänen tarunhohtoiset elämänvaiheensa; tiedämme hänen nousunsa Rooman yksinvaltiaaksi Julius Caesarin murhan ja siihen liittyneen tasavaltalaisliikehdinnän ja monien veristen sisällissotien jälkeen. Tiedämme, että hänen hallintoaikansa kuuluu Rooman valtakunnan rauhallisimpiin ajanjaksoihin. Tällainen ihme vaati syntyäkseen kuitenkin kovia panoksia, poliittisia ja henkilökohtaisia uhrauksia, suurta sotakoneistoa, älyä, kunnianhimoa, tahtoa valtaan... Williams syöksyy historiaan pelottomasti ja suuntaa katseensa Augustuksen mieleen; tällaiseltako se tuntui, olla maailman mahtavimman valtion johtaja, tältäkö se tuntui kokea vallan huumaa, vihaa,voittoja ja tappioita - yksinäisyyttä ja epäilyksiä - päivästä ja vuodesta toiseen. 
Kunnes vastaan tulee se suurin...

  ...noita kirjoja lukiessani ja sanoja kirjoittaessani luin ja kirjoitin miehestä, jolla oli minun nimeni mutta jota en tunne juuri lainkaan. Vaikka kuinka pinnistelen, näen hänet nytkin vain hämärästi; ja kun näen hänet vilaukselta, hän katoaa kuin sumuun karttaen tutkivaa katsettani. Mietin, oivalsiko hän, millainen hänestä oli tullut, jos näkisi minut. Oivaltaisiko, millainen oman itsensä karrikatyyri hänestä on tullut kuten kaikista ihmisistä tulee? Enpä usko, että oivaltaisi. 

  Williams on kirjoittanut teoksensa (fiktiivisen) kirjeromaanin muotoon. Useille vuosikymmenille ajoitetut, lukuisten henkilöiden kirjoittamat kirjeet ja päiväkirjamerkinnät luovat Augustuksen ajasta monitahoisen ja elävän kuvan. Olemme maailmassa, jossa juonittelut, juoruilu ja valtataistelut ovat arkipäivää ja kuin luonnollinen osa ihmisten välistä kanssakäymistä, maailmassa jossa manipulointikyvyt ja sotataidot nousevat tärkeydessään  kaunopuheisuuden ja runouden rinnalle, maailmassa jossa avioliitto - ja sitä kautta ihmisten tunne-elämä - valjastetaan osaksi valtakoneistoa.

  Erityisen ilahduttavaa on, että Williams antaa Augustuksen sivuilla äänen myös naisille. Augustuksen tytär Julia nouseekin mielestäni romaanin toiseksi keskushahmoksi. Saamme seurata Julian uskomatonta elämäntarinaa ja kohtaloa  hänen omien päiväkirjamerkintöjensä ja ulkopuolisten tarkkailijoiden kirjoittamien kirjeiden välityksellä. Älykäs nainen joutuu elämässään täydelliseen umpikujaan vain ja ainoastaan sukupuolensa tähden. Roomalaiselle ylhäisömiehelle kunnian- ja vallanhimo ovat  tavoiteltuja luonteenpiirteitä, mutta naisilta ne (tietenkin) kielletään. Romaania lukiessa en voinut olla miettimättä, miten vähän maailma on tässä suhteessa muuttunut: Valtaa tavoitteleva nainen nähdään tietyissä piireissä yhä jokseenkin luonnonvastaisena,  pahmmillaan kieroilevana ja häikäilemätömänä Cruella de Vilinä. Luen Williamsin tekstiä kuin tasa-arvon manifestiä:

Julian päiväkirjasta 4 jaa.
...Hetki sitten kirjoitin vallasta ja vallan riemusta. Nyt ajattelen niitä katalia keinoja, joilla naisen on löydettävä valta, käytettävä sitä ja nautittava siitä, Hän ei voi miehen tavoin kaapata sitä silkalla voimalla, älyllä tai tahdolla; eikä hän voi riemuita siitä peittelemättömän ylpeästi kuin mies, vaikka tuo ylpeys on vallan palkka ja sitä ruokkiva voima. Naisen on kätkettävä kuorensa alle ne persoonat, jotka kaappaavat valtaa ja riemuitsevat siitä...

  Mikäli Augustus ei ole henkilönä nimeään tutumpi,  hänen elämäkertatietojensa kertaaminen helpottaa lukurupeamaa huomattavan paljon. Itsekin etsiydyin ensin Wikipediaan, minkä jälkeen syvensin tietojani vielä kirjahyllystä löytyneen Rooman historian äärellä...  Pienen tietotuokion jälkeen olikin sitten todella nautinnollista hypätä Williamsin aina yhtä vetävän kerronnan matkaan. Ilkka Rekiaron upea suomennostyö kruunasi lukukokemuksen.


John Williams: Stoner
John Williams: Butcher's Crossing

Augustuksesta lisää muun muassa täällä: Kirjakirppu, KirjapolkuniKirja vieköönKulttuuri kukoistaa,  Mitä luimme kerran ja Tekstiluola.

John Williams: Augustus (Augustus, 1971)
Bazar Kustannus 2017
Suomentanut Ilkka Rekiaro
Alkuperäiskieli: englanti

Kommentit

  1. Minä olen vielä noviisi, enkä ole lukenut yhtään Williamsin kirjaa, mutta kiitos hienosta esittelystä.

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai, jos saisin vinkata, suosittelisin aloittamaan Stonerista. Kaikki Williamsin kirjat kuuluvat blogiaikojeni helmiin!

      Kiitos kommentistasi <3

      Poista
  2. Tämä oli upea veto Williamsilta. Varsinkin teoksen loppupuoli imi mukaansa. Hieno kirjoitus. Upea on blogisi uusi ulkoasukin!

    VastaaPoista
    Vastaukset

    1. riitta k, kyllä! Augustus vei mennessään. Kirjan loppuessa tuli jopa pieni suru siitä, ettei lisää enää tule. Nyt on kaikki Williamsit luettu. Jossakin vaiheessa varmasti palaan kaikiin hänen kirjoihinsa, ne kestävät lukemista...

      Kiitos <3 Päätin tarttua Bloggerin uusiin malleihin heti kun ne ilmestyivät. Tykästyin erityisesti noihin sivupalkkien 'pudotustoimintoihin', tai miksi niitä nyt kutsutaankaan...

      Kiitos kommentistasi <3

      Poista
  3. Ihastuin Stoneriin mutta muuta en ole Williamsilta lukenut. Nyt tuntuu, että asia pitää korjata pikapuoliin, niin innostavasti tästä teoksesta kirjoitat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jonna, suosittelen, suosittelen, suosittelen! :) Augustus on Stonerin veroinen lukukokemus!

      Kiitos kommentistasi <3

      Poista
  4. Tämäkin täytyy kyllä lukea jossain välissä, kun muutkin Williamsit on luettu ja pidän kirjailijasta paljon. Hyvä tietää, että kannattaa varata aikaa ja sivistää ensin itseään lukemalla faktatietoja. Täytyy nimittäin myöntää, että tietoni Augustuksesta eivät ole kovin vahvat.. Stoner on minulle rakkain <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa, Augustus kuuluu minun mielestäni juuri sellaisiin kirjoihin, jolle on varattava aikaa. Toki joku muu voi lukaista tämän opuksen nopeastikin, mutta minä nyt olen muutoinkin sellainen 'hidas makustelija':) Pien sivistyshetki syvensi ainakin mulla lukukokemusta, antiikin Rooma kun ei ole ihan ominta aluettani ;)

      Kiitos kommentistasi <3

      Poista

Lähetä kommentti

Lämmin kiitos kommentistasi!